Tunnetko olosi turvalliseksi liikenteessä? Uskallatko polkea pyörällä kaupungilla? Kuka muistaa vielä, miltä tuntui polkea Hämeentietä ylämäkeen kohti Kurvia bussien jyrinän lähestyessä jostain takaa..? Saako lapset pyöräillä kaupungissa tai edes koulumatkan?
Joskus aikoinaan olin työmatkalla Ruotsissa ja kaveri valitti, että on niin vaikea ajaa, kun edessä ajavat autot alkaa jarrutella, kun tietä ylittävät jalankulkijat ovat vielä kolmen metrin päässä suojatiestä. Ehkä täällä Suomessa on autoilijoilla välillä vähän turhan kiire? Ja jos arveluttaa polkea liikenteessä lasten kanssa, niin onko aikuisenkaan oikeasti turvallista sujahtaa autojen sekaan.
Pyörät ja pyöräilijät, jalankulkijat, autot ja autoilijat, meijeriautot, ratikat ja nivelbussit.. Kaikki mahtuvat liikenteeseen, kun paitsi otetaan niin myös annetaan tilaa ja kunnioitetaan muita tien käyttäjiä. Ja kyllä joskus pitää ihan hiljentää vauhtia, jopa MAMIL-pyöräilijöitten (MAMIL = middle-aged men in Lycra) saati autoilijoitten.. Tasa-arvoinen tien käyttö lisää muutakin tasa-arvoa yhteiskunnassa..
Kun liikenteeseen lähtiessä on takataskussa aikaa ja ajatuksissa lähimmäisen rakkautta, ei ryppynauha kiristä eikä mene hermot 😀