Tunnetko olosi turvalliseksi liikenteessä? Uskallatko polkea pyörällä kaupungilla? Kuka muistaa vielä, miltä tuntui polkea Hämeentietä ylämäkeen kohti Kurvia bussien jyrinän lähestyessä jostain takaa..? Saako lapset pyöräillä kaupungissa tai edes koulumatkan?
Joskus aikoinaan olin työmatkalla Ruotsissa ja kaveri valitti, että on niin vaikea ajaa, kun edessä ajavat autot alkaa jarrutella, kun tietä ylittävät jalankulkijat ovat vielä kolmen metrin päässä suojatiestä. Ehkä täällä Suomessa on autoilijoilla välillä vähän turhan kiire? Ja jos arveluttaa polkea liikenteessä lasten kanssa, niin onko aikuisenkaan oikeasti turvallista sujahtaa autojen sekaan.
Pyörät ja pyöräilijät, jalankulkijat, autot ja autoilijat, meijeriautot, ratikat ja nivelbussit.. Kaikki mahtuvat liikenteeseen, kun paitsi otetaan niin myös annetaan tilaa ja kunnioitetaan muita tien käyttäjiä. Ja kyllä joskus pitää ihan hiljentää vauhtia, jopa MAMIL-pyöräilijöitten (MAMIL = middle-aged men in Lycra) saati autoilijoitten.. Tasa-arvoinen tien käyttö lisää muutakin tasa-arvoa yhteiskunnassa..
Yhtä varmasti kuin kesä ja kärpäset, tulivat kaupunkipyörät taas käyttöömme..
Olipas aikamoinen talvi.. Juuri kun ei odota mitään kovaa talvea, tulee sitten tuollainen kaikkien aikojen jääkerros-pakkaskausi, joka teki jopa piintyneitten talvipyöräilijöitten polkemisesta aika tuskaa. Joka viikko olin kyllä liikkeellä, mutta muita pyöräilijöitä saati pyörähuoltoa tarvitsevia olikin sitten todella vähän. Pääsin helmikuun alussa Helsingin kaupungille töihin ja nyt huoltoaikoja on enemmänkin iltaisin, mutta kysykää rohkeasti, niin eiköhän yhteistä aikaa järjesty..
En haluaisi mitenkään valittaa pyöräteitten kunnosta (tai katureunuksien kivien tasaisuudesta) mutta, kun pyörässä on painoa päällä, työkaluja ja omaakin massaa, niin mikään ei pehmennä reuna- tai epätasaisuustöyssyjä niin hyvin kuin paksu rengas. Ei tarvitse etsiä edes FatBikeja (joita ei niin hirveästi nyt kesällä kaupungissa näekään) ja silti aletaan puhua 50mm ja enemmänkin leveistä renkaista monien pyörien alla. Ennen paksut renkaat kirottiin suohon, kun niillä ei ollut minkäänlaista rullaavuutta, mutta nyt ei paksuus tunnu enää vaikeuttavan rullaavuutta juuri millään tavalla..
Uusi tieliikennelaki on edelleen voimassa.. Alkaen 1.6.2020..
Ja muistutus pimenevässä illassa pyöräileville.. Lain mukaan on pyörässä oltava valkoinen lamppu eteenpäin ja punainen lamppu taaksepäin. Kuvan takalamppua saa allekirjoittaneelta pyörään asennettuna viidellä eurolla.
Kävin perjantaina Baanan Pyöräkeskuksessa lyhentämässä vaihdevaijerin ja yllätyin positiivisesti sekä paikan varusteista että varsinkin Nikin asiantuntevista neuvoista. Pyöräkeskus on auki arkisin klo 9-17 ja tavoitteena on pitää ovet auki niin pitkälle kuin säät sallii. Hieno palvelu kaikille pyöräilijöille! Ja löytyy siis Baanan varrelta, Porkkalankadun alta.
Helsingin sanomat kertoi lauantaina pyörän keväthuollon olevan oikeastaan aika helppoa. Vain kolme toimenpidettä, jotka onnistuvat aloittelijaltakin. 1) Pese pyörä ja öljyä ainakin ketjut (ja ehkä myös esim jarru- tai vaihdevaijerit) 2) Tarkista silmämääräisesti ja käsin kokeilemalla pyörän kunto, muista renkaat, kypärä, jarrut, heijastimet sekä lamput.. 3) Pumppaa kumit täyteen ja tarkista lapsien pyöristä tangon ja satulan korkeudet. Ja sitten vaan polkemaan.. Toisin oli vielä vuonna 2006, aiemmin oli vähän pitempi toimenpidelista
Ostin viime viikolla kaksi uutta ulkorengasta ja kyllähän pyörä kulkee taas mukavasti. Tekniikan maailmasta löytyi mielenkiintoinen rengaskirjoitus ja jopa Saunalahden sivuilta löytyy tietoa renkaan vierintävastuksesta Toistaiseksi olen osannut ostaa renkaan ihan vaan sormituntumalla, mutta ehkä joku päivä rengaskauppaan mennessä pitää olla paksu opaskirja kainalossa, ettei tule hätiköityä tärkeässä hankinnassa.
Kyllähän kaupungin ratikkaraiteilla ja kivireunuksissa paksumpi rengas on mukavampi..
Loskassa on vielä oikeastaan helppo polkea, sehän karkaa kyllä renkaan alta ja sen paha puoli on oikeastaan siinä, että se kulkeutuu lokasuojan alle ja kastelee kengät ja housun puntit (tässä yhteydessä ei puhuta maastopyöristä, joissa ilmeisesti ei ole asiallista pitää lokasuojia yleensäkään ja pyöräilijän selkä on sitten myös sen näköinen)
Mikä tekee pyörällä polkemisen oikeasti vaikeammaksi, on kinostuva lumi, josta on tänä talvenakin taas saatu nauttia.. Minun pyörät kulkevat vielä ihan hyvin parin kolmen sentin lumessa, mutta lumen syvyyden siitä lisääntyessä pitää alkaa todella keskittyä, että pääsee vielä asiallisesti eteenpäin. Lumessahan ei kannata kääntää ohjaustankoa, koska käännetty eturengas vain liukuu sivuttain eteenpäin ja koko pyörä karkaa alta. Ohjaus tehdään kallistamalla ja pyörät pidetään mahdollisimman hyvin suorassa linjassa, koska muuten eteenpäin vievä liike muuttuu lunta auraavaksi liikkeeksi.
Jääkärin renkaan koko on 26×2.1 tai 548-48 eli renkaan leveys on aika lailla viisi senttiä.
Jääkärin renkaissa on oikeastaan vähän makua Fatbike’n ideasta, että paksumpi rengas kulkee pehmeässä hiekassa tai lumessa lähempänä pintaa eikä uppoa syvällä massaan, jolloin pyöriminen käy vaikeaksi. Takarengas on yhtä paksu ja, jos pystyy ohjaamaan suoraan eteenpäin, takarengas rullaakin sitten valmiissa urassa ja sillä voi keskittyä pitämään vauhtia yllä.
Tältä näyttää polkupyörän ”neliveto”
Minun sähköpyöräni onkin sitten todellinen lumipeto.. Sähköpyöriähän tehdään keskiömoottorilla eli moottori auttaa polkimien pyörityksessä tai sitten moottori on etu- tai takarenkaan navassa. Keskiömoottoreita taitaa olla nykyisin määrällisesti eniten uusissa sähkömoottoroiduissa polkupyörissä ja ne ovatkin ilmeisen hyviä poljettavia myös ilman sähköavustusta. Lumen paksuuden kasvaessa eturengas alkaa kuitenkin vastustaa pyörimistä ja vastus tuntuu paitsi takarenkaan pidon loppumisena myös ketjun ja vaihteiden kulutuksena (tässä olen nyt muiden kokemusten varassa, mutta olen lukenut, että esim tavarapyörissä aletaan paksussa lumessa olla osien kestämisen suhteen äärirajoilla) Takarengasmoottori yrittää työntää pyörää eteenpäin parhaansa mukaan ja saattaa työntää eturengasta auraavana eteenpäin, jolloin ollaan ohjauksen kanssa taas vaikeuksissa. Tällaista tematiikkaa pyörittelin mielessäni aikoinaan ja valitsin lopulta omaan sähköpyörääni vetävän etupyörän. Moottorini on 1000 W mallinen ja siis kooltaan iso sekä painava, mutta painon takia siinä sitten riittää pitoa ja jos paksummassa hangessa joka tapauksessa joutuu käyttämään sähköavustusta, niin etuvetoisena pyörä todella pyörii ja pyrkii nousemaan hangen päälle ja sitä voi jopa kääntää, koska se vetää eteenpäin kuin etuvetoinen auto. Akkupaketti on pyörässä tarakalla, joten jonkunlainen tasapaino vallitsee ja pyörää pystyy koko ajan polkemaan hallitusti.
Seuraavaksi onkin kai taas syytä kysyä, miksi pitäisi yleensäkään pyöräillä talvella, mutta vastakysymyksenä voi aina kysyä, että miksi ei pitäisi pyöräillä talvella.. Olisiko parempi ajaa autolla ja tukkia kadut isolla peltilaatikolla? Ensi talveksi täytyy kai alkaa suunnittelemaan talvipyöräilykursseja. Kaikki eivät varmasti ole päässeet kaatuilemaan pyörällä pikkulapsena.. 😃
Frederik ja Gunnar? Vaiko Ludvik? En ehtinyt kysyä nimiä..
Kaduilla on aika tuhnuista, eikä pyörä kyllä aina rullaa ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla, mutta muitakin kuin aura-autoja on sentään liikenteessä..
