Kategoriat
Kaupunkipyöräily Tekniikka Vuodenajat

Läpi räntäsateen ja kinosten

Ei ihan paras mahdollinen pyöräilykeli..

Loskassa on vielä oikeastaan helppo polkea, sehän karkaa kyllä renkaan alta ja sen paha puoli on oikeastaan siinä, että se kulkeutuu lokasuojan alle ja kastelee kengät ja housun puntit (tässä yhteydessä ei puhuta maastopyöristä, joissa ilmeisesti ei ole asiallista pitää lokasuojia yleensäkään ja pyöräilijän selkä on sitten myös sen näköinen)

Mikä tekee pyörällä polkemisen oikeasti vaikeammaksi, on kinostuva lumi, josta on tänä talvenakin taas saatu nauttia.. Minun pyörät kulkevat vielä ihan hyvin parin kolmen sentin lumessa, mutta lumen syvyyden siitä lisääntyessä pitää alkaa todella keskittyä, että pääsee vielä asiallisesti eteenpäin. Lumessahan ei kannata kääntää ohjaustankoa, koska käännetty eturengas vain liukuu sivuttain eteenpäin ja koko pyörä karkaa alta. Ohjaus tehdään kallistamalla ja pyörät pidetään mahdollisimman hyvin suorassa linjassa, koska muuten eteenpäin vievä liike muuttuu lunta auraavaksi liikkeeksi.

Jääkärin renkaan koko on 26×2.1 tai 548-48 eli renkaan leveys on aika lailla viisi senttiä.

Jääkärin renkaissa on oikeastaan vähän makua Fatbike’n ideasta, että paksumpi rengas kulkee pehmeässä hiekassa tai lumessa lähempänä pintaa eikä uppoa syvällä massaan, jolloin pyöriminen käy vaikeaksi. Takarengas on yhtä paksu ja, jos pystyy ohjaamaan suoraan eteenpäin, takarengas rullaakin sitten valmiissa urassa ja sillä voi keskittyä pitämään vauhtia yllä.

Tältä näyttää polkupyörän “neliveto”

Minun sähköpyöräni onkin sitten todellinen lumipeto.. Sähköpyöriähän tehdään keskiömoottorilla eli moottori auttaa polkimien pyörityksessä tai sitten moottori on etu- tai takarenkaan navassa. Keskiömoottoreita taitaa olla nykyisin määrällisesti eniten uusissa sähkömoottoroiduissa polkupyörissä ja ne ovatkin ilmeisen hyviä poljettavia myös ilman sähköavustusta. Lumen paksuuden kasvaessa eturengas alkaa kuitenkin vastustaa pyörimistä ja vastus tuntuu paitsi takarenkaan pidon loppumisena myös ketjun ja vaihteiden kulutuksena (tässä olen nyt muiden kokemusten varassa, mutta olen lukenut, että esim tavarapyörissä aletaan paksussa lumessa olla osien kestämisen suhteen äärirajoilla) Takarengasmoottori yrittää työntää pyörää eteenpäin parhaansa mukaan ja saattaa työntää eturengasta auraavana eteenpäin, jolloin ollaan ohjauksen kanssa taas vaikeuksissa. Tällaista tematiikkaa pyörittelin mielessäni aikoinaan ja valitsin lopulta omaan sähköpyörääni vetävän etupyörän. Moottorini on 1000 W mallinen ja siis kooltaan iso sekä painava, mutta painon takia siinä sitten riittää pitoa ja jos paksummassa hangessa joka tapauksessa joutuu käyttämään sähköavustusta, niin etuvetoisena pyörä todella pyörii ja pyrkii nousemaan hangen päälle ja sitä voi jopa kääntää, koska se vetää eteenpäin kuin etuvetoinen auto. Akkupaketti on pyörässä tarakalla, joten jonkunlainen tasapaino vallitsee ja pyörää pystyy koko ajan polkemaan hallitusti.

Seuraavaksi onkin kai taas syytä kysyä, miksi pitäisi yleensäkään pyöräillä talvella, mutta vastakysymyksenä voi aina kysyä, että miksi ei pitäisi pyöräillä talvella.. Olisiko parempi ajaa autolla ja tukkia kadut isolla peltilaatikolla? Ensi talveksi täytyy kai alkaa suunnittelemaan talvipyöräilykursseja. Kaikki eivät varmasti ole päässeet kaatuilemaan pyörällä pikkulapsena.. 😃

Kategoriat
Fiilis :D Tekniikka

Jääkäri

Jääkäri-pyörä senkun rullaa vaan.. Hän on tuo oikealla oleva pyörä..

Ostin Jääkärini keväällä 1985. Kriteereinä olivat kestävyys ja hyvä laatu ja valitsin Kotkan seudun sataman ja paperitehtaitten työmaapyörien esimerkkien innostamana Tunturin Jääkäri-mallin eli armeijan pyörästä tehdyn kuluttajaversion. Pyörässä oli enemmän kromia ja turvallisuusvarusteita kuin perinteisissä armeijan pyörissä, mutta se oli kuitenkin erittäin paljon perinteinen ja konstailematon polkupyörä, ilman kummempia nykyajan kotkotuksia. Vaihteita on tasan yksi, jalkajarru ja kaksi rengasta, takana tukeva tarakka, edessä karttalaukkuteline.

Tänä vuonna Jääkäri täyttää 36 vuotta ja on edelleen ajotuntumaltaan aivan ylivertainen (runkomittojen tulisi tietysti olla lähtökohdiltaan oikein, ettei tarvitse kurotella eikä maata pyörän rungon päällä ja jalat osuvat optimaalisissa asennoissa polkimille). Renkaat pyörivät laakereillaan kuin ilmapatjoilla ja polkimet ovat kevyet pyörittää eli mikään pyörässä ei laahaa vastaan tai jarruta etenemistä ja mäen tullessa vastaan kaikki voimat voi käyttää mäen päälle polkemiseen.

No, 36 vuotta ei ole mennyt ihan samoilla kumeilla ja pyörässä on korjattu polkimia ja polkimen keskiötä, vanteita ja pinnoja, satulaa, akseleita ja lamppuja.. Takaratas on muutaman piikin pienempi, koska alkuperäinen ei ihan antanut tarpeeksi vauhtia.. Eturengas on nykyään napadynamorengas, jossa on rumpujarru. Takarenkaassa on nykyään alunperin eturenkaan vanne. Satula on vaihdettu ainakin kolme kertaa. Polkimen keskiön laakerit on vaihdettu useaan kertaan. Samoin jarruvaijerit. Kaikki kuitenkin toimii ja nyt laakeriosat ovat niin mukautuneet toisiinsa, että ajo ja kulku on kevyttä ja mukavaa..

Mikä pyörässä on tärkeää ja mikä selittää, että samalla pyörällä voi ajaa yli 30 vuotta ja ajo on edelleen yhtä nautinnollista.. Ainakin jatkuva pyörän huolto: www.paikka01.fi