Ostin Jääkärini keväällä 1985. Kriteereinä olivat kestävyys ja hyvä laatu ja valitsin Kotkan seudun sataman ja paperitehtaitten työmaapyörien esimerkkien innostamana Tunturin Jääkäri-mallin eli armeijan pyörästä tehdyn kuluttajaversion. Pyörässä oli enemmän kromia ja turvallisuusvarusteita kuin perinteisissä armeijan pyörissä, mutta se oli kuitenkin erittäin paljon perinteinen ja konstailematon polkupyörä, ilman kummempia nykyajan kotkotuksia. Vaihteita on tasan yksi, jalkajarru ja kaksi rengasta, takana tukeva tarakka, edessä karttalaukkuteline.
Tänä vuonna Jääkäri täyttää 36 vuotta ja on edelleen ajotuntumaltaan aivan ylivertainen (runkomittojen tulisi tietysti olla lähtökohdiltaan oikein, ettei tarvitse kurotella eikä maata pyörän rungon päällä ja jalat osuvat optimaalisissa asennoissa polkimille). Renkaat pyörivät laakereillaan kuin ilmapatjoilla ja polkimet ovat kevyet pyörittää eli mikään pyörässä ei laahaa vastaan tai jarruta etenemistä ja mäen tullessa vastaan kaikki voimat voi käyttää mäen päälle polkemiseen.
No, 36 vuotta ei ole mennyt ihan samoilla kumeilla ja pyörässä on korjattu polkimia ja polkimen keskiötä, vanteita ja pinnoja, satulaa, akseleita ja lamppuja.. Takaratas on muutaman piikin pienempi, koska alkuperäinen ei ihan antanut tarpeeksi vauhtia.. Eturengas on nykyään napadynamorengas, jossa on rumpujarru. Takarenkaassa on nykyään alunperin eturenkaan vanne. Satula on vaihdettu ainakin kolme kertaa. Polkimen keskiön laakerit on vaihdettu useaan kertaan. Samoin jarruvaijerit. Kaikki kuitenkin toimii ja nyt laakeriosat ovat niin mukautuneet toisiinsa, että ajo ja kulku on kevyttä ja mukavaa..
Mikä pyörässä on tärkeää ja mikä selittää, että samalla pyörällä voi ajaa yli 30 vuotta ja ajo on edelleen yhtä nautinnollista.. Ainakin jatkuva pyörän huolto: www.paikka01.fi