Kategoriat
Kaupunkipyöräily Tekniikka Vuodenajat

Läpi räntäsateen ja kinosten

Ei ihan paras mahdollinen pyöräilykeli..

Loskassa on vielä oikeastaan helppo polkea, sehän karkaa kyllä renkaan alta ja sen paha puoli on oikeastaan siinä, että se kulkeutuu lokasuojan alle ja kastelee kengät ja housun puntit (tässä yhteydessä ei puhuta maastopyöristä, joissa ilmeisesti ei ole asiallista pitää lokasuojia yleensäkään ja pyöräilijän selkä on sitten myös sen näköinen)

Mikä tekee pyörällä polkemisen oikeasti vaikeammaksi, on kinostuva lumi, josta on tänä talvenakin taas saatu nauttia.. Minun pyörät kulkevat vielä ihan hyvin parin kolmen sentin lumessa, mutta lumen syvyyden siitä lisääntyessä pitää alkaa todella keskittyä, että pääsee vielä asiallisesti eteenpäin. Lumessahan ei kannata kääntää ohjaustankoa, koska käännetty eturengas vain liukuu sivuttain eteenpäin ja koko pyörä karkaa alta. Ohjaus tehdään kallistamalla ja pyörät pidetään mahdollisimman hyvin suorassa linjassa, koska muuten eteenpäin vievä liike muuttuu lunta auraavaksi liikkeeksi.

Jääkärin renkaan koko on 26×2.1 tai 548-48 eli renkaan leveys on aika lailla viisi senttiä.

Jääkärin renkaissa on oikeastaan vähän makua Fatbike’n ideasta, että paksumpi rengas kulkee pehmeässä hiekassa tai lumessa lähempänä pintaa eikä uppoa syvällä massaan, jolloin pyöriminen käy vaikeaksi. Takarengas on yhtä paksu ja, jos pystyy ohjaamaan suoraan eteenpäin, takarengas rullaakin sitten valmiissa urassa ja sillä voi keskittyä pitämään vauhtia yllä.

Tältä näyttää polkupyörän “neliveto”

Minun sähköpyöräni onkin sitten todellinen lumipeto.. Sähköpyöriähän tehdään keskiömoottorilla eli moottori auttaa polkimien pyörityksessä tai sitten moottori on etu- tai takarenkaan navassa. Keskiömoottoreita taitaa olla nykyisin määrällisesti eniten uusissa sähkömoottoroiduissa polkupyörissä ja ne ovatkin ilmeisen hyviä poljettavia myös ilman sähköavustusta. Lumen paksuuden kasvaessa eturengas alkaa kuitenkin vastustaa pyörimistä ja vastus tuntuu paitsi takarenkaan pidon loppumisena myös ketjun ja vaihteiden kulutuksena (tässä olen nyt muiden kokemusten varassa, mutta olen lukenut, että esim tavarapyörissä aletaan paksussa lumessa olla osien kestämisen suhteen äärirajoilla) Takarengasmoottori yrittää työntää pyörää eteenpäin parhaansa mukaan ja saattaa työntää eturengasta auraavana eteenpäin, jolloin ollaan ohjauksen kanssa taas vaikeuksissa. Tällaista tematiikkaa pyörittelin mielessäni aikoinaan ja valitsin lopulta omaan sähköpyörääni vetävän etupyörän. Moottorini on 1000 W mallinen ja siis kooltaan iso sekä painava, mutta painon takia siinä sitten riittää pitoa ja jos paksummassa hangessa joka tapauksessa joutuu käyttämään sähköavustusta, niin etuvetoisena pyörä todella pyörii ja pyrkii nousemaan hangen päälle ja sitä voi jopa kääntää, koska se vetää eteenpäin kuin etuvetoinen auto. Akkupaketti on pyörässä tarakalla, joten jonkunlainen tasapaino vallitsee ja pyörää pystyy koko ajan polkemaan hallitusti.

Seuraavaksi onkin kai taas syytä kysyä, miksi pitäisi yleensäkään pyöräillä talvella, mutta vastakysymyksenä voi aina kysyä, että miksi ei pitäisi pyöräillä talvella.. Olisiko parempi ajaa autolla ja tukkia kadut isolla peltilaatikolla? Ensi talveksi täytyy kai alkaa suunnittelemaan talvipyöräilykursseja. Kaikki eivät varmasti ole päässeet kaatuilemaan pyörällä pikkulapsena.. 😃