Tunturi Madonna oli löytynyt käytettynä ja pyörä tuntui muuten hyvältä, mutta Shimano Positron-vaihdevaijeri oli valitettavasti kovin huonossa hapessa. Onneksi on pyörähuolto. Tutkin asiaa ja kierrätyskeskuksen ollessa suljettuna koronan takia, jouduin etsinnöissä ihan uusille urille.
Vanhauusi vaihdevaijeri Saksan maalta.. Miten ihmeessä tällainen löytyi vielä ihan käyttämättömänä?
Saksan Nürnbergistä RetroBikeFrankenin sivuilta löytyi pakettina viisivaihteinen Positron-vaihdin joten ei kun tilaamaan.. Vaijeri saapui kevytkirjeenä ja päästiin korjaamaan pyörää. Mulla oli vanhastaan muistikuva, että Positronia saa työntää vähän yli ja sitten kevyesti takaisinpäin ja itse asiassa takavaihtajassa onkin joka vaihteen kohdalla naksaus, kun se tulee kohdalleen, eli vaihde kyllä toimii oikeastaan hyvinkin luotettavasti. Öljyä renkaan laakereihin ja uusi ketju öljyn kanssa ja uskon Madonnalla olevan vielä paljon kilometrejä edessään. Kiitos, kun tulit asiakkaaksi..
On tullut tutustuttua oikein kunnolla Nexus3-takanapaan.. Löysin vanhan kolmivaihteisen takarenkaan, joka on ollut minulla jo jonkun aikaa ja koska vanne näytti vahvalta ja rengas lisäksi pyöri suorana ja pyöreänä, niin päätin vaihtaa sen seitsemänvaihteisen takarenkaan tilalle, joka ilmiselvästi kärsii minun, Jääkärin rungon ja akun painon alla ja joku pinna katkeaa aina noin parin kuukauden välein.
Öljy tekee ihmeitä kaikille mekaanisille osille.
Aina kannattaa katsoa navan sisälle, että voitelua on tarpeeksi ja kaikki osat toimivat. Tässä takarenkaassa oli vaihdetappi katkennut navan sisälle ja ajatuksena oli purkaa napa niin pitkälle, että vanhan tapin saa pois ja uutta tilalle. No, lopulta vaihtoon meni koko akseli, koska tappi oli tiukasti kiinni ja ei näyttänyt haluavan irrota erilaisista yrityksistä huolimatta. Tuli katsottua useampaan kertaan opastusvideo ja rengas näyttää tulleen kokoonpantua oikein, koska se nyt toimii ihan hyvin. Kesken matkan tuli tietysti epäilys, että olenko tehnyt jotain väärin, mutta ehkä takanavan outo toiminta johtui enemmän siitä, että vaihtotappi ei ollut painanut vaihdetta päälle ja ratas pyöri vähän miten sattui.
Mihinkäs lamppu nyt laitetaan kiinni?
Suuri työ olikin sitten vaihtajien vaihto, koska seitsemänvaihteinen oli (tietenkin) ihan erilaisella kiinnityksellä kuin Nexus3:n vaihtaja. Lisäksi sähköpyörän peukalokaasu ei oikein tuntunut istuvan vasempaan kahvaan, joten Nexus3-vaihtaja piti asentaa vasemmalle ja ykkönen on nyt sitten yläreunassa ja kolmonen alareunassa.
Selvisi syy, miksi polkimet pysähtyivät Vanhalla Turuntiellä pontevasta polkemisen yrityksestä huolimatta. Kuten arvasin puunrunko oli tönäissyt poljinpakettia ja aiheutti sitten sen, että vähän matkan kuluttua laakerirengas putosi paikaltaan ja ponteva polkeminen muutti pyöreän laakeripesän rusinaksi. Kaikkea sitä löytyykin, kun vasaralla ja tuuralla kilkuttelee polkimet auki..
Onneksi oli vielä ainakin nämä varaosalaakerit.. Kuten jo aikaisemmin kerroin..
Kuvittelin polkevani Solvallaan suunnistamaan, mutta vähänpä tiesin taas.. Kilon aseman kohdalla kuulin lopsottavaa ääntä maan rajasta ja tiesin jo katsoessani alas, että on taas vaihteeksi rengas tyhjänä.. Puolisen tuntia ähellystä ja rengas oli vaihdettu.. Sitten kuvittelin pääseväni helposti Vanhalle Turuntielle ihan mitä polkua vaan, vähänpä taas tiesin. Kilonrinteen jälkeen seurasin pientä polkua metsään, jossa oli puita polulla poikittain ja sain nostella pyörää ihan tosissaan. Oikaisin vielä Kuninkaisten päiväkodin pihan läpi ja sitten.. pääsin vihdoin Turuntielle. Lippajärventien jälkeen juuri vähän ennen Jorvin sairaalaa polkimet lakkasi pyörimästä, ehkä polkimet saivat vähän kontaktia puunrunkoihin nostellassani pyörää runkojen yli. Kauniaisten asemalle ei ollut kauhean pitkä matka ja onneksi myös junalla ja bussilla pääsee Haltian paikoitusalueelle ja taas takaisin kaupunkiin.
Jääkärin takanapa on taas tiukattu ja lisäksi vaihdoin takarattaan ja ketjut.
Jääkärin takanapa löystyy aina ajan myötä ja rengas alkaa heilua sivuttaissuunnassa. On muuten aika uskomattomassa kunnossa ketjut ja rattaat, jos koko talven ajaa pyörällä ja suolaa on tiellä lähes jatkuvasti, mutta nyt on takaratas upouusi ja rungon ruosteiset kohdat häpeävät rumuuttaan, kromin kiillellessä..
Posti toi paketin Saksasta..
Posti toi Shimano-napadynamon erikoisavaimen ja kohta pääsen avaamaan napadynamoa, jonka sisältä tuleva sähköjohto katkesi (juuri niin kuin varoittivat Youtuben videolla) kun säädin etupyörän laakereita. Ilmoittelen, kun olen saanut jotain aikaiseksi..
Helsingin sanomat kertoi lauantaina pyörän keväthuollon olevan oikeastaan aika helppoa. Vain kolme toimenpidettä, jotka onnistuvat aloittelijaltakin. 1) Pese pyörä ja öljyä ainakin ketjut (ja ehkä myös esim jarru- tai vaihdevaijerit) 2) Tarkista silmämääräisesti ja käsin kokeilemalla pyörän kunto, muista renkaat, kypärä, jarrut, heijastimet sekä lamput.. 3) Pumppaa kumit täyteen ja tarkista lapsien pyöristä tangon ja satulan korkeudet. Ja sitten vaan polkemaan.. Toisin oli vielä vuonna 2006, aiemmin oli vähän pitempi toimenpidelista
Ostin viime viikolla kaksi uutta ulkorengasta ja kyllähän pyörä kulkee taas mukavasti. Tekniikan maailmasta löytyi mielenkiintoinen rengaskirjoitus ja jopa Saunalahden sivuilta löytyy tietoa renkaan vierintävastuksesta Toistaiseksi olen osannut ostaa renkaan ihan vaan sormituntumalla, mutta ehkä joku päivä rengaskauppaan mennessä pitää olla paksu opaskirja kainalossa, ettei tule hätiköityä tärkeässä hankinnassa.
Kyllähän kaupungin ratikkaraiteilla ja kivireunuksissa paksumpi rengas on mukavampi..
Keväisiä toimia.. Kumi puhki eli vaihdetaan pyörän sisärengas.. Käytetään renkaanvaihtotyökaluja, takanavan akselin mutterit (vihreä nuoli) ovat 15mm muttereita, avataan 14/15mm kiintoavaimella. Jarrutangon avaus (punainen nuoli) on monesti vaikeampaa, koska tässä puuttuu tiukka standardi ja renkaan puolella usein oleva 10mm mutteri (avataan 8/10 mm kiintoavaimella) on ulkopuolelta joskus 10mm pultti, joskus 4mm kuusiokolo pultti, joskus ehkä pyörimätön pultti, tätä varten työkaluissa on pieni jakoavain, mutta jos kyseessä on kuusiokolopultti kannattaisi ainakin ennen vähän pitempää reissua tarkistaa, mikä on tämän paikan tilanne sinun pyörässäsi.
Nosta ketju pois rattaalta ja anna sen levätä rungon päällä..
Kun jarrutanko ja akselimutterit ovat auki, voit nostaa renkaan pois rungon päältä. Siirrä ketju sivuun yllä näytetyllä tavalla..
Nosta ulkorengas pois vanteelta rengasrautojen avulla.
Ulkorengas on aika tiukasti vanteella eli ennen sen irrotusta kannattaa painella reunat keskemmälle vannetta (vanne on keskeltä kuopalla ja renkaan reunan ollessa keskellä, se on vähän löysempi vastakkaiselta puolelta) Kun rengas on irrotettu toiselta puolelta, voi sisäkumin jo kaivaa pois ulkorenkaan sisältä, mutta usein kannattaa samalla tarkistaa, että ulkorengas on vielä kunnossa, joskus sisäpuolella näkee kuluneita kohtia ja erityisesti kannattaa tarkistaa, ettei vaikka joku lasinpala ole kiinni ulkorenkaassa, koska se tekisi nopeasti juuri vaihdettuun sisäkumiin uuden reiän.
Kun sisäkumi on ulkona, voit joko paikata sen tai kaivaa esiin upouuden sisärenkaan, laita sisärengas ensin ulkorenkaan sisään ja paina ulkorengas paikoilleen vanteen päälle. Muista varoa, ettet jätä sisärengasta puristuksiin, koska et varmaankaan halua rikkoa rengasta ennen kuin se paikoillaan.. Sitten ilmaa renkaaseen ja rengas kiinni runkoon. Kiristä ketju ennen kuin kiristät akselimutterit ja jarrutangon.
Muista kiinnittää jarrutanko. Mutterin on hyvä olla lukitusmutteri
Ennen polkemista kohti uusia seikkailuja vielä öljyä ketjuihin ja rengas kunnolla täyteen ilmaa.. Takarengas, jossa on jalkajarru, on varustettu jarrutangolla. Eturenkaassa on usein vain akselimutterit (ehkä käsijarru pitää avata, että rengas irtoaa sen otteesta) Polkupyörät, joissa on monirattainen takanapa ja ulkovaihtaja, ovat myös kiinni vain akselimuttereilla ja useimmissa on nykyään pikalinkkukiinnitys, joka aukeaa.. no, käden käänteessä.. Takavaihtaja kiristää lisäksi ketjua taaksepäin eli vähän täytyy pujotella, että saa renkaan pois ilman ketjujen sotkeutumista.
Pyörien varaosia ja uusia pyöriä on vaikea saada, kun valmistajat ovat riippuvaisia monista eri osien valmistajista ja yhdenkin osan jäädessä tulematta on vaikea löytää vastaavaa osaa muualta. Harmi sille, joka odottaa uutta pyörää jo ties kuinka monetta kuukautta. Meille tavallisille pyöräilijöille ei ehkä kuitenkaan ole niin suurta vaikutusta kuin ihan ensi alkuun voisi kuvitella.
Kuulalaakereita – uusi ja kaksi vähän siipeensä saanutta..
Tavallisen pyörän toiminnassa tulee ongelmaksi laakerien kuluminen, mutterien löystyminen ja mahdollisesti jopa tippuminen, kumien eli renkaiden kuluminen, jarru- ja vaihdevaijerien kuluminen ja katkeaminen, ketjun venyminen jne. Näitä osia on markettien ja kauppojen hyllyt edelleen pullollaan. Niillä ei tietysti saada pyöräilyä tuntumaan yhtä helpoilta kuin sähköpyöräily tai yhtä täsmälliseltä kuin viimeisimmän version sähköinen etuvaihtaja, mutta monia hyvää tekeviä kilometrejä voidaan varmasti luvata kaikille halukkaille tänäkin vuonna.
On taas perusasioiden aika.. Jarrupalat paikoilleen!
Viikonloppuna oli taas aika virittää pyörää.. Tuli tsekattua pinnojen kireys ja vahvistin parissa pinnassa vannetta lisäämällä pinnamutterin ja vanteen väliin pikkuprikan. Lisäksi jarrupala oli päässyt liikkumaan ja nojasi renkaan kupeeseen juuri sen verran, että jarrutus oli jo jatkuvaa, mutta onneksi kuulin pienen kuiskutuksen jarrun suunnalta ja sain ongelman poistettua. Ja sääukko lupasi ensi viikoksi jopa öisin tiistaista alkaen plusasteita ja siksi asensin eturenkaaseen taas tavallisen sileän ulkokumin. Kevät, se on joka vuosi pyöräilijänkin parasta aikaa.. 😃
Loskassa on vielä oikeastaan helppo polkea, sehän karkaa kyllä renkaan alta ja sen paha puoli on oikeastaan siinä, että se kulkeutuu lokasuojan alle ja kastelee kengät ja housun puntit (tässä yhteydessä ei puhuta maastopyöristä, joissa ilmeisesti ei ole asiallista pitää lokasuojia yleensäkään ja pyöräilijän selkä on sitten myös sen näköinen)
Mikä tekee pyörällä polkemisen oikeasti vaikeammaksi, on kinostuva lumi, josta on tänä talvenakin taas saatu nauttia.. Minun pyörät kulkevat vielä ihan hyvin parin kolmen sentin lumessa, mutta lumen syvyyden siitä lisääntyessä pitää alkaa todella keskittyä, että pääsee vielä asiallisesti eteenpäin. Lumessahan ei kannata kääntää ohjaustankoa, koska käännetty eturengas vain liukuu sivuttain eteenpäin ja koko pyörä karkaa alta. Ohjaus tehdään kallistamalla ja pyörät pidetään mahdollisimman hyvin suorassa linjassa, koska muuten eteenpäin vievä liike muuttuu lunta auraavaksi liikkeeksi.
Jääkärin renkaan koko on 26×2.1 tai 548-48 eli renkaan leveys on aika lailla viisi senttiä.
Jääkärin renkaissa on oikeastaan vähän makua Fatbike’n ideasta, että paksumpi rengas kulkee pehmeässä hiekassa tai lumessa lähempänä pintaa eikä uppoa syvällä massaan, jolloin pyöriminen käy vaikeaksi. Takarengas on yhtä paksu ja, jos pystyy ohjaamaan suoraan eteenpäin, takarengas rullaakin sitten valmiissa urassa ja sillä voi keskittyä pitämään vauhtia yllä.
Tältä näyttää polkupyörän ”neliveto”
Minun sähköpyöräni onkin sitten todellinen lumipeto.. Sähköpyöriähän tehdään keskiömoottorilla eli moottori auttaa polkimien pyörityksessä tai sitten moottori on etu- tai takarenkaan navassa. Keskiömoottoreita taitaa olla nykyisin määrällisesti eniten uusissa sähkömoottoroiduissa polkupyörissä ja ne ovatkin ilmeisen hyviä poljettavia myös ilman sähköavustusta. Lumen paksuuden kasvaessa eturengas alkaa kuitenkin vastustaa pyörimistä ja vastus tuntuu paitsi takarenkaan pidon loppumisena myös ketjun ja vaihteiden kulutuksena (tässä olen nyt muiden kokemusten varassa, mutta olen lukenut, että esim tavarapyörissä aletaan paksussa lumessa olla osien kestämisen suhteen äärirajoilla) Takarengasmoottori yrittää työntää pyörää eteenpäin parhaansa mukaan ja saattaa työntää eturengasta auraavana eteenpäin, jolloin ollaan ohjauksen kanssa taas vaikeuksissa. Tällaista tematiikkaa pyörittelin mielessäni aikoinaan ja valitsin lopulta omaan sähköpyörääni vetävän etupyörän. Moottorini on 1000 W mallinen ja siis kooltaan iso sekä painava, mutta painon takia siinä sitten riittää pitoa ja jos paksummassa hangessa joka tapauksessa joutuu käyttämään sähköavustusta, niin etuvetoisena pyörä todella pyörii ja pyrkii nousemaan hangen päälle ja sitä voi jopa kääntää, koska se vetää eteenpäin kuin etuvetoinen auto. Akkupaketti on pyörässä tarakalla, joten jonkunlainen tasapaino vallitsee ja pyörää pystyy koko ajan polkemaan hallitusti.
Seuraavaksi onkin kai taas syytä kysyä, miksi pitäisi yleensäkään pyöräillä talvella, mutta vastakysymyksenä voi aina kysyä, että miksi ei pitäisi pyöräillä talvella.. Olisiko parempi ajaa autolla ja tukkia kadut isolla peltilaatikolla? Ensi talveksi täytyy kai alkaa suunnittelemaan talvipyöräilykursseja. Kaikki eivät varmasti ole päässeet kaatuilemaan pyörällä pikkulapsena.. 😃
Sähköpyörän hankinta lähti liikkeelle kokeilun halusta. Olin ostanut Jääkäriin etuhaarukan varaosan saamiseksi vanhan Jääkärin rungon Espoon Laaksolahden FillariTohtorilta ja pyörästä oli käyttämättä runko, jolle alkoi olla aika joutua romutukseen tai löytää jotain järkevää käyttöä. Jostain syystä etsin tietoa pyörän sähköistämisestä tai sähköpyöristä ja sitten jo luinkin, että Keski-Uudenmaan Elektroniikalla olisi tarjolla Espin-muunnossarjoja normaalipyörän muuttamiseksi sähköavusteiseksi.
Sähköpyöräily on vasta haaveena vanhan rungon unissa..
Tutkin asiaa ja päätin lopulta kokeilla asiaa ja rakentaa Jääkärin runkoon sähköpyörän vetävällä etupyörällä. Kaupassa tuli mukana moottoroitu eturengas, akku ja akulle satulalaukku ja laukulle takatarakkateline sekä tietysti tarvittavat sähköjohdot, peukalokaasu ja ohjausyksikkö ohjaintangon keskiosaan. Jääkärin eturenkaan olin ottanut jo muuhun käyttöön, joten eturengas tuli tarpeeseen. Uuden etuhaarukan ostin Lundbergin pyöräliikkeestä. Vanhaa perua takana oli kuusirattainen vaihderengas, mutta vaihteenvaihdinta ei enää ollut ja vaihdoin sitten toisesta pyörästä seitsemänvaihteisen Shimanon napavaihdetakarenkaan.
Sähköpyörä olisi sopinut kuin nenä päähän noin 25 kilometrin työmatkalle Keravalle, mutta niin kuin niin usein suunnitelmat menevät metsään, niin myös Keravan työpaikka meni ihan ensi viikkoina YT-neuvotteluissa entiseksi ja sähköpyörän pääasialliseksi käytöksi tuli Helsingin Suunnistajien iltarasteilla käynti.
Sähköavusteinen pyörä on kieltämättä aika tehokas esim matkalla Solvallaan ja takaisin. Uskon toki, että kokonaan uusi pyörä erityisesti sähkökäyttöön suunitellulla rungolla ja asianmukaisilla komponenteilla on varmasti vielä parempi poljettavuudeltaan, mutta sähkö helpottaa niin paljon pyöräilyä, että tällainen vähän raskasrunkoisempikin pyörä kyllä toimii ihan hyvin. Teräsrungon kanssa ei ainakaan tarvitse pelätä, että runko pettäisi alta. Takarengas on kevyemmän sarjan pyörästä ja sen pinnat ovat sen verran lujilla, että aika usein saa vaihtaa pinnaa katkenneen tilalle.
Sähköpyörä täyttää maaliskuussa 2021 kuusi vuotta tässä muodossa ja sillä on nyt ajettu reilu 14300km, mikä ei ole tietenkään kauhean paljon moneen enemmän polkevaan verrattuna, mutta saa siitä jo aika hyvän tuntuman sähköpyöräilyyn ja sen vaatimuksiin.
Jääkäri-pyörä senkun rullaa vaan.. Hän on tuo oikealla oleva pyörä..
Ostin Jääkärini keväällä 1985. Kriteereinä olivat kestävyys ja hyvä laatu ja valitsin Kotkan seudun sataman ja paperitehtaitten työmaapyörien esimerkkien innostamana Tunturin Jääkäri-mallin eli armeijan pyörästä tehdyn kuluttajaversion. Pyörässä oli enemmän kromia ja turvallisuusvarusteita kuin perinteisissä armeijan pyörissä, mutta se oli kuitenkin erittäin paljon perinteinen ja konstailematon polkupyörä, ilman kummempia nykyajan kotkotuksia. Vaihteita on tasan yksi, jalkajarru ja kaksi rengasta, takana tukeva tarakka, edessä karttalaukkuteline.
Tänä vuonna Jääkäri täyttää 36 vuotta ja on edelleen ajotuntumaltaan aivan ylivertainen (runkomittojen tulisi tietysti olla lähtökohdiltaan oikein, ettei tarvitse kurotella eikä maata pyörän rungon päällä ja jalat osuvat optimaalisissa asennoissa polkimille). Renkaat pyörivät laakereillaan kuin ilmapatjoilla ja polkimet ovat kevyet pyörittää eli mikään pyörässä ei laahaa vastaan tai jarruta etenemistä ja mäen tullessa vastaan kaikki voimat voi käyttää mäen päälle polkemiseen.
No, 36 vuotta ei ole mennyt ihan samoilla kumeilla ja pyörässä on korjattu polkimia ja polkimen keskiötä, vanteita ja pinnoja, satulaa, akseleita ja lamppuja.. Takaratas on muutaman piikin pienempi, koska alkuperäinen ei ihan antanut tarpeeksi vauhtia.. Eturengas on nykyään napadynamorengas, jossa on rumpujarru. Takarenkaassa on nykyään alunperin eturenkaan vanne. Satula on vaihdettu ainakin kolme kertaa. Polkimen keskiön laakerit on vaihdettu useaan kertaan. Samoin jarruvaijerit. Kaikki kuitenkin toimii ja nyt laakeriosat ovat niin mukautuneet toisiinsa, että ajo ja kulku on kevyttä ja mukavaa..
Mikä pyörässä on tärkeää ja mikä selittää, että samalla pyörällä voi ajaa yli 30 vuotta ja ajo on edelleen yhtä nautinnollista.. Ainakin jatkuva pyörän huolto: www.paikka01.fi
